#3 kukaan ei ole täydellinen

Heippa!
Tänään puhutaan mun itsekriittisyydestä.
Mä oon tosi itsekriittinen ihminen ja monet pitää sitä huonona asiana, koska en osaa ottaa epäonnistumisista mitään onnistuneita kohtia. Mun mielestä kaikki mitä teen menee jotenkin pilalle. Liittyy se sitten bloggaamiseen tai hevosiin. 
Juuri tämän takia mä en oo pystynyt bloggaamaan aikasemmin. Esim, jos nään jonkun kaverini blogissa tekstin ja se on kirjoitettu tosi hyvin ja kun vertaan sitä omaan blogitekstiinin niin tulee hirveän kriittinen olo ja ajattelen, että "ei kai kukaan halua mun blogia lukea, jos en kerta osaa kirjoittaa"

Tätä samaa tulee vastaan myös tallilla. Epäonnistun sitten vaikka ratsastuksessa jos joku valmennus tai kisat menee huonosti niin ei tee vaan mieli enään tehdä mitään ja päähän nousee ajatuksia, että ei täältä pohjamudasta ikinä päästä pois. Ihan sama jos teen tallitöissä jotain väärin, niin musta alkaa tuntumaan ettei muhun luoteta ja mua ei oikeasti vain tarvita tallilla, vaikkei se olisikaan niin, nin mä vain ajattelen sen sillä tavalla. Tämän takia, koska en halua epäonnistua, mun pitää aina varmistaa asioita 10 kertaa (enään en onneksi tee tätä hirveän usein)

En tiedä, jostain syystä tuntuu, että tavoittelen vaan täydellisyyttä ja millään muulla ei ole väliä.
Tiedän, että kukaan meistä ei ole täydellinen, mutta silti aina kun kuulee että joku huippuratsastaja on voittanut tai pääsyt sijoille jossain isoissa kisoissa tulee aina vaan mieleen "miksi mä en ikinä onnistu missään" ja "miksi mä en osaa mitään"
Tiedän kyllä, että mun ajattelutapa on väärä ja olenkin yrittänyt saada korjattua ja väkisin etsiä jostain tunnista jotain hyviä puolia, mutta jotenkin vaan tuntuu siltä, että uppoan vaan syvemmälle sinne pohjamutaan mistä en ole ikinä päässyt pois.







Kuva: Julia Kolju

Tämmönen postaus tälläkertaa, olipas muuten kiva purkaa omia ajatuksia näin tekstin muotoon, mutta ei mulla muuta ja jatketaan seuraavassa psotauksessa!
-Ronja